tiistai 30. kesäkuuta 2015

Flou juoksee.

Viime viikon treeneistä helppoa ja kivaa juoksemista jonka lisäksi tehtiin keppejä ja keinua erillisenä.
Pari päivää sitten mökillä hyvin menneet kepit eivät kentällä enää onnistuneet ollenkaan ja palasimme neljään keppiin koska oli niiiin vaikea keskittyä jostain syystä.


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Keppejä

Floun 2x2 kepeistä ei ole tullut paljoa kirjoiteltua mutta Ivin keppitarinoita tänne on jonkin verran kirjoiteltu aiemmin (löytyy kepit 2x2 tunnisteesta) ja aika samalla tavalla on menty. Helpompaa on nyt se, että Flouta voi palkata lelulla. Se on helpompi heittää ja se on helpompi koiran löytää. (kuin nakit joita Iville heiteltiin)

Tästäkin koulutustavasta on joitain muutoksia ja eri versioita mutta me teemme siis 2x2 kepit lyhyesti niin että:

1.ensin kaikista kulmista lähetykset ja ensimmäisen välin löytäminen kahdella kepillä
2.lisätään perään toiset kaksi keppiä vähän matkan päähän, siirretään lähemmäs ensimmäisiä keppejä vähän kerrallaan kun koira osaa hakea molemmat välit peräkkäin
3.tehdään vähän taas kulmia neljällä peräkkäin olevalla kepillä

Nyt seuraa taas hienoja piirustuksia.

4.lisätään mukaan neljä keppiä kuten kuvassa 1. Kepit ovat vähän "ylempänä" ja vähän matkan päässä ensimmäisistä neljästä kepistä. Siirretään pikkuhiljaa lähemmäs oikeaa linjaa

5.kun kepit ovat linjassa (huom. edelleen välimatkaa puolessa välissä) meillä on nyt sekä Ivin että Floun kanssa käynyt niin, että he pujottelevat ensimmäiset neljä hyvin, ja seuraavasta rivistä vain kaksi ensimmäistä keppiä ja jäävät sitten ihmettelemään miksi ei palkkiota tule. Tätä on kyllä saattanut ilmetä jo tuossa kohdassa neljä kun uudet neljä keppiä on ensimmäisen kerran lisätty. Se on korjattu erittäin nopeasti kuvan 2 osoittamalla tavalla. Seitsemäs keppi siirretään ihan vähän pois linjasta ja sitten muutamien onnistuneiden toistojen jälkeen pikkuhiljaa heti takaisin linjaan. Toimii erittäin hyvin ja ei tarvitse jäädä hinkkaamaan virheellisiä toistoja.
Muutenkin, jos jossain kohdassa tulee ongelmia, voi palata aiempaan kohtaan tai sitten siirtää ongelmakohdan keppiä kuten tässä tehtiin. Se onnistuu helposti jos on nuo yksittäin liikuteltavat kepit kuten meillä ja yleensä muutamalla toistolla keppi saadaan taas oikeaan paikkaan.

6.siirretään keppejä alkamaan lähempää toisiaan ja lopulta normaalisti linjaan niin ettei väliä ole.

7.kun koira pujottelee 8 keppiä normaalisti, lisätään perään 2 ja sitten loput 2. Itse lisään kahdessa osassa, en siis kaikkia neljää kerralla.


Yhden viikonlopun aikana pääsimme kuvasta yksi siihen että Flou pujottelee sujuvasti 10 keppiä.
Tässä videota ensimmäisistä kerroista kun Flou pujottelee ensin 8 ja sitten 10. Huonoa palkkausta liian myöhään ja liian taakse. Palkka pitäisi osata ja uskaltaa heittää niin, että se on eteenpäin koiran nähtävissä juuri kun se tulee viimeisestä keppivälistä pois. Eikä koiran tarvitse odotella tai katsella taakse.

Seuraavaksi lisätään loput 2 keppiä, harjoitellaan taas kulmia, ja lisätään minun liikettä mukaan. Sitten joskus otetaan kokeiluun muiden esteiden liittämistä treeniin.
Tämä on edelleen minun suosikkitapa opettaa kepit. En osaa sanoa tarkkoja treenikertoja mitä on tullut, ehkä n.20. Treenit on olleet lyhyitä ja usein on päästy treenaamaan niin että voidaan tehdä parin minuutin sarjoja muutaman kerran päivässä. Sitten on voinut olla viikkojenkin taukoja, esim. Floun osteopaattikäynnin jälkeen oli kunnon tauko. Mielestäni tämä on nopea tapa opettaa itsenäiset kepit ja aloituskulmien hakeminen, ja lisäksi plussaa on se että otetaan koiran aivot mukaan tekemiseen ja se saa itse miettiä ja ymmärtää mitä ollaan tekemässä:)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Kisoissa...

Olipahan starttikisat. Kolmella radalla ei saatu mitään aikaiseksi ja tekee ihan pahaa katsoa videoita. Huonoa ohjausta, koko ajan myöhässä, en ehdi koskaan oikeaan paikkaan ja nuo koiran päälle juoksemiset on jotain ihan hirveää katsottavaa.

Tämä tosiaan on radoista paras ja ihan kökköä sekin. En ollut edes varma meneekö Flou putkia takaa leikkaamalla koska niitä ei ole paljoa treenattu. Mutta kun en vaan muuten ehdi. Lähdössä, jos jossain lähellä tai takana on muita koiria tms. en uskalla jättää Flouta kauemmas koska en luota että hän pysyy. En siis pääse lähdössä edes sinne missä pitäisi olla. Sitten lähes koko rata myöhässä kaikissa tilanteissa. 

Ensimmäinen rata meni tosiaan siinä että Flou vietti noin puoli minuuttia toisessa putkessa syöden kaiken mikä sieltä löytyi. Ja paljon kaikkea löytyikin koska siihen malliin mutusteli jotain oikein isoja paloja ties mitä. Sillä on aina nälkä. Vaikka menisi miten lujaa, hän ehtii näköjään silti etsiä matkalla syötävää. Oi voi. Muutenhan Flou meni aivan niin hyvin kuin ikinä pystyi. Minä oli huono.

Tuo taaimmaisten putkien ohjaus on myös meille aivan liian vaikea, ei olla koskaan harjoiteltu että päästäisiin tuollaisesta putkesta ohi juoksemaan. Ja Flou rakastaa putkia. Kyllä, koitettiin myös toisella tavalla ja ihan kahteen kertaan, siis niin että olen toisella puolella ja koitan kaikin tavoin estää putken väärään päähän menemisen olemalla tiellä mutta Floun nyt oli vaan päästävä sinne. Siis miten ihmeessä siitä voisi juosta ohi, siinähän on aukko mistä pääsee putkeen, olenko ihan hullu kun koitan ohjata ohi siitä???!! Toisella kerralla (kun oli itse putken pään edessä) näytti jo että Flou lähtee tulemaan ohi mutta vaihtoi mieltä ja livahti takaisin selän taakse ja väärään päähän. Myös videoidulla radalla minun oli tarkoitus alunperin juosta toiselle puolelle mutta minusta aina tuntuu etten ehdi ja sitten en uskaltanut juosta suoraan putken eteen etten taas mene koiran tielle ja pahimmassa tapauksessa törmää siihen. 

Koiralla liikaa vauhtia huonolle ohjaajalle, ei voi mitään. Harmittaa vaan nuo päälle juoksemiset ja töksäyttävät pysähdykset:( Ei ole kivaa koiralle. Mutta minä en vaan osaa ohjata sitä, se on liian nopea ja tämä oli meille ihan liian vaikea rata.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää...

Flou pääsi vähän yllättäenkin viikonloppuna muutamiin hoitoihin ja no, sieltä löytyikin sitten vaikka mitä. Olen ollut jo pitkään tietoinen että jotain erikoista selässä voi olla ja koko ajan on ollut tiedossa että hän menee lonkka-selkä-kyynär-kuvaukseen jossain vaiheessa, en kuitenkaan liian aikaisinkaan halunnut kuvata kun hän tosiaan vasta täytti vuoden. Eikä hänellä siis mitään varsinaisia ongelmia ole ollut. Mutta haluan kuvauttaa hänet harrastuksia ajatellen. 

Flou todella on aina liikkunut paljon ja innokkaasti ja erittäin vauhdikkaasti. Mitään suurempia onnettomuuksia ja kolhuja ei ole tullut, tietysti jotain pieniä kompurointeja miltä ei varmasti yksikään vauhdikas pentu voi kokonaan välttyä. Mutta liikkuminen on ollut helppoa ja mielestäni hän on aina liikkunut hyvin ja suorassa, ei vältä mitään liikkeitä ja vaikuttaa hyvinvoivalta, pirteältä, normaalilta nuorelta koiralta. Hän on saanut pentuna monipuolista liikuntaa ja treeniä, saanut mennä erilaisissa maastoissa ja liikkuu pääsääntöisesti vapaana. Ei treenaa isoja määriä tai yksipuolisesti eikä ole agilityssä saanut tehdä mitään mikä ei hänen ikäänsä nähden olisi järkevää. Kaikki on yritetty tehdä niin hyvin ja oikein kuin vaan koiran kanssa voi tehdä.

Toisaalta olin vähän yllättynyt kaikista löydöksistä, toisaalta en.

Floulle tehtiin lauantaina traktio jossa aukesi lukko kaularangasta ja lisäksi löydettiin hiukan linjasta poikkeava nikama. Lannerangasta aukaistiin triggereitä.

Sunnuntaina sitten hänelle tehtiin osteopaattinen hoito. En enää edes muista kaikkea mikä oli pielessä. Ensinnäkin, suurin osa (kaikki?!) ongelmista johtunee siitä, että Flou on syntynyt sektiolla eikä "normaalisti". Tämän takia kalloon kohdistuva paine on ollut eri kuin niillä normaalia reittiä ulos tulevilla pennuilla ja tämä vaikuttaa selkäydinnesteisiin. Tämän laajemmin en asiasta tiedä tai osaa selittää.

Niska on ollut Floulla hiukan jumissa ja sitä se oli edelleen, tosi kireä ja varsinkin sieltä läheltä kalloa. Lisäksi lantio oli vino ja kuulema hän istui ja seisoi myös vähän vinossa. Koko selkä oli vähän vino. Rintaranka oli aivan jumissa/tukossa eikä siellä ollut mitään liikettä. Näistä johtuu mm. se ettei Flou ole koskaan elämässään nostanut kuin oikeaa jalkaa pissatessaan ja nostaa sen mieluusti ylös myös käydessään kakalla. Lisäksi Flou ei ole mielellään antanut aina käsitellä itseään hieronnalla ja on alkanut hampailemaan kättä ja koittanut lähteä pois jos ei ole ollut kivaa. Ainiin, lisäksi vielä etujalat olivat jotenkin aivan väärässä asennossa lavoista lähtien.

Flou vastasi hoitoon todella hyvin ja rentoutui lopulta ihan kokonaan. Nenä alkoi vuotaa tosi paljon jo heti kun päästiin vasta alkuun. Lantion alue saatiin kuulema suoristettua ja samoin liike rintarankaan. Nämä ongelmat (jotka siis johtuvat siitä että Flou tuli maailmaan leikkauksen kautta) ovat kuulema kuitenkin ilmeisesti hoidettavissa osteopatian avulla ja tällaiset pennut olisi suositeltavaa viedä osteopaatille niin aikaisin kuin mahdollista. Tärkeintä on siis ilmeisesti selkäydinnesteen virtaamiseen ja johonkin kalloon liittyvään asiaan vaikuttaminen. Joka pitää näillä pennuilla laittaa kohdalleen.
Jos olisin tiennyt, olisin sen tehnyt. No, en tiennyt. Hyvä asia on kuitenkin se, että Flou on vielä niin nuori ja asia päästään korjaamaan nyt edes tässä vaiheessa eikä vasta vuosien päästä kun hän on jo pitkät ajat käyttänyt kroppaansa väärin/ollut vino.

Nyt en saa hieroa Flouta kuukauteen koska koiran kropan pitää antaa parantaa/hoitaa itse itseään. Muuten saa tehdä normaaleita asioita ja liikunta, erityisesti metsässä, on tärkeä osa "paranemista". Kuuden viikon päästä pitäisi käsitellä osteopaatilla uudelleen. 

Heti hoidon jälkeen Flou oli vähän outo, harhaili ympäriinsä eikä halunnut tulla takaisin hierontapatjalle minun ja hoitaneen henkilön kanssa. Erikoista, koska yleensä hän hakee aina kontaktia kaikkiin ja myöskin hoidon aikana näytti nauttineen. Jano tuli myös ja juoda pitäisikin paljon. Muuten hän on ollut ihan normaali, tosin liikkui hiukan oudosti. Varsinkin hitaassa liikkeessä takapään liike oli todella omituisen näköistä. Hän käveli vähän niin kuin olisi housut jalassa ja kakat housuissa. Iltaa kohden kuitenkin paremmin ja lenkillä kun pääsi vapaaksi oli vauhti taas ajoittain aikamoista. Annoin hänen juosta vähän mutta riehumaan en päästänyt.

Ei se koirien omistaminen ole helppoa. Vaikka yrittäisi tehdä kaiken oikein niin koskaan ei voi tietää. Kun ei ne sano mitään. Ei ne kerro mitään. Ei valita pienestä ja välillä ei isommastakaan. Ja kun niille haluaisi vaan parasta. Haluaisi vaan että niillä on hyvä olla.


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kesä tuli Arielillekin

Ariel kaksi päivää sitten:


Kävi näin:


Ariel tänään:


Kävi siis niin että karvat vähän lähti. Ajatus on ollut olemassa pidempään mutta toteutus ei ole ollut lähelläkään. Mutta sitten kun päätin tehdä sen niin sitten se oli päätetty. 

Arielilla ei ole koko elämässään 4,5 vuoteen ollut lyhyttä karvaa. Se on aina saanut kasvaa ja pysynyt sitten sellaisena kuin on pysynyt, ei mikään näyttelyturkki mutta kyllä ne karvat melkein maahan asti aina ylettyivät. Lähiaikoina kuitenkin turkki on alkanut takkuuntua vähän enemmän (kun ennen se pysyi yli viikonkin hyvänä jos jossain välissä muisti harjata sieltä täältä) ja koko ajan sai olla repimässä jotain takkua auki. Lisäksi halusin Arielille valjaat. Minua on aina häirinnyt se kun hän joutuu käyttämään pantaa. No nyt ei joudu enää. Ostimme Arielille tänään samanlaiset (kokoa pienemmät) Rukka mini comfort- valjaat kuin Ivillä.

Vähän meinasi itkettää kun leikkasin ensimmäisen tupon saksilla. Pysäytin vielä sakset juuri ennen leikkaamista ja mietin että olinkohan nyt sitten ihan varma mutta tulin siihen tulokseen että olen. Ensimmäisen tupon leikkaaminen teki vähän pahaa mutta sitten se loppu vaan meni. Kun olin leikannut epämääräisiä tuppoja irti, ajoin koko kropan koneella. Tarkoitus oli ajaa myötäkarvaan niin kuin aina Ivin kanssa tehdään että karvaa olisi jäänyt edes ihan vähän enemmän, mutta en saanut karvojen reunakohtia siistiksi sillä tavalla joten vedin vastakarvaan ja nyt ei montaa milliä karvaa ole. Takaa reisien päällä on vielä karvaa, edessä lapojen päällä mutta koko niska ja kaulaa ja myös etumus on ajeltu. Samoin mahan alunen ja peppu.

Minusta se on ihana ja siitä tuli juuri sellainen kuin halusin, ei varmasti ole kaikkien mieleen mutta onneksi minä olen se joka katselee tätä koiraa kaikki päivät joten ei muilla väliä. Tämä leikkaus oli kompromissi siitä, että halusin lyhyemmän turkin mutta en ollut ihan valmis luopumaan kaikista kauniista pitkistä karvoista. Tyyli on kopioitu jenkkimaltankoira Cosylta jolla näin tämän leikkauksen jo kauan sitten.


Ariel 2,9kg ja Flou 5,5kg. Flou näyttää niin isolta. Tai Ariel niin pieneltä. Ariel mahtuu kulkemaan Floun mahan alta. Olin silti järkyttynyt kun näin kokoeron tässä kuvassa.


Jos katsoo suoraan edestä niin voisi vielä luulla että kaikki karvat on tallella!


Ja juuri kun olin karvat saanut leikattua, törmäsin yhtäkkiä netissä ties kuinka moneen kirjoitukseen/keskusteluun/jopa lehtiartikkeliin siitä, miten nyt on joku kauhea haloo menossa siitä saako koiran karvoja leikata ja miten ne saa leikata ja kuka saa leikata ja onko omistajat ihan tyhmiä kun ne leikkaa ja miltä siitä koirastakin mahtaa tuntua. Joten otetaan nyt kantaa siihenkin.

Maltankoirien keskuudessa en ole törmännyt tähän ongelmaan ja ainakin tällä hetkellä mielestäni suurin osa kasvattajistakin on sitä mieltä että hullun hommaa pitää pitkää karvaa koiralla jolla ei ole näyttelyitä tähtäimessä. Missään en ole törmännyt keskusteluun että joku olisi vetänyt herneitä nenään koiran karvojen pituudesta vaan kyllä näitä enemmän näkee lyhyessä kuin näyttelyturkissa.

Villakoiria sitten tietysti on tosi paljon enemmänkin ja siellä puolella kyllä kieltämättä muutaman keskustelun nähnyt tyyliin "miksi otat sitten villakoiran jos et halua hoitaa sen turkkia/ pitää pitkää turkkia/ et tykkää turkista jne. Minusta on aika erikoinen ja ehkä hirvittäväkin ajattelutapa että joku ottaisi villakoiran pelkästään sen turkin takia, ihan kuin villakoiralla ei olisi muita (paljon tärkeämpiä) ominaisuuksia. Minä otin villakoiran koska se on hyväluontoinen kiltti sopeutuva seurakoira jonka kanssa on hyvä harrastusmahdollisuudet.

Jos turkista puhutaan, pidän roduista joilla on yksikerroksinen turkki josta ei irtoa karvaa joka tarkoittaa yleensä myös turkin säännöllistä pesemistä ja trimmaamista josta olen myös alkanut pitämään. En pidä jokaisesta leikkausmallista jonka olen nähnyt jollain villakoiralla/maltankoiralla niin kuin en tykkää kaikkien ihmisten hiustyyleistäkään, niin kuin ei kaikki ihmiset varmasti tykkää minun koirien/minun tyylistäkään mutta se nyt ei oikeastaan minua voisi vähempää kiinnostaa. Kyllä tänne erilaisuutta mahtuu. Jos koira on terve ja sen on hyvä olla ja omistaja on onnellinen niin eiköhän se ole ainoa millä on väliä.