sunnuntai 27. syyskuuta 2015

2xHYL ja kaksi onnellista

Lääkärien, ortopedin ja hierojakollegoiden kanssa juttelun jälkeen jatkamme täällä edelleen Floun harrastusten jatkumisen pohtimista... 
Kyynäristä on röntgenien perusteella tullut kolme ihan erilaista arvioita, ortopedi joka kävi Floun kokonaisuudessaan läpi oli sitä mieltä että kyynärät ei ole yhtään niin huonot mitä meille jo annettiin ymmärtää... Hän suositteli kaikenlaista monipuolista liikuntaa. Varovaisesti olemme siis pohtimassa vaihtoehtoa missä Floun kanssa treenattaisiin vähän, ehkä parin viikon välein agilityä ja säästellen, ja keskityttäisiin oheisharjoitteluun ja lihaskunnosta huolestimiseen muin keinoin niin kuin tähän asti on tehtykin. Ja sitten katsottaisiin jos vielä kuitenkin kisattaisiin siellä virallisissa Floun kanssa joku päivä. Kisaikään Flou tulee marraskuun lopussa eli aikaisintaan ensi vuoden alussa ehkä startattaisiin.

Kuuden viikon agilitytauon jälkeen (kuntoa on pidetty yllä monipuolisella liikunnalla, lenkeillä, dobolla, mäkikävelyllä...) Flou kävi tekemässä kaksi rataa epiksissä. Toinen oli putkiralli ilman hyppyjä ja toinen oli möllirata. 

Floulla oli aivan jäätävä vauhti, en edes muistanut miten nopea se on. Ongelmia tuotti sitten se, että kisa-aluetta ei oltu aidattu. Eikä me olla koskaan kisattu kuin aidatuilla kentillä. Ja Flou rakastaa ihmisiä ja koiria (ja ruokaa jota oli mätsäriläisiltä putoillut sinne tänne...) Molemmilla radoilla Flou karkasi. Ja kävi moikkaamassa varmaan jokaisen ihmisen ja koiran keneen pääsi käsiksi. Se oli oikeasti tosi noloa ja olin pahoillani kaikkien puolesta ketä Flou kävi "häiriköimässä", toivoin että olisin voinut laittaa pussin omaan päähän kun etsin meidän villakoiraa sieltä yleisön joukosta.

No alla on sitten video radasta josta on keskeltä leikattu pois pätkä jossa Flou vetää kierroksen yleisön kautta. Lähdössäkään en uskaltanut jättää kauemmas hypystä kun Flou jo vilkuili takana olevia koiria siihen malliin että siellä olisi kavereita... 
Olen niiiin tyytyväinen vauhtiin ja aivan super iloinen kontakteista, ensimmäisen kerran ikinä Flou meni kontaktit nopeasti, rohkeasti ja iloisesti vieraalla kentällä. Floun perässähän en tietysti pysynyt ollenkaan jonka näkee videolta jokainen vaikka ei olisi koskaan ennen agilityä nähnyt.

Blogger laski taas videon laadun sellaiseksi että hyvä kun mitään näkee... ja joo, se vika hyppy mennään lujaa ohi!


lauantai 5. syyskuuta 2015

Täällä taas

Jaahas, elokuussa en tainnut sitten käydä täällä blogissa ollenkaan.
Meillä on ollut vähän huonoja aikoja ja ei olla oikein saatu mitään aikaiseksi.

Floulla kuvattiin lonkat A, selkä puhdas, silmät terveet ja kyynärät 1/1.
Lopetimme agilityn.
Sitten itkettiin, ja sitten itkettiin vähän lisää ja nyt en hirveästi ajattele koko asiaa koska en oikein tiedä mitä ajatella.

Kisamatkojen sijaan suunnitellaan lääkärireissuja ja ensimmäisten agilitykisojen sijaan suunnitellaan nivelapuaineiden oikeanlaista käyttöä. Koulutusongelmien sijaan pohditaan koiran kivun tunnistamista.

Vetolelujen ja pallojen sijasta ostetaan glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia, MSM:ää ja omega kolmosia. Kävellään puistossa ja opiskellaan noseworkia. 

Hierotaan. Tilataan BOT-loimia alennuksesta.

Leikattiin hiukset ja puolet karvoista että päästäisiin vähemmällä turkin repimisellä.

Ollaan onnellisia että kaikki on juuri nyt kuitenkin kai ihan ok.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ivin retket

Vanhoja kuvia selatessa löytyi koneelta ihania muistoja.
Rakas Ivi on ollut niin monessa mukana ja ehtinyt keskivertokoiraksi matkustaa jonkin verran.
Elämäntilanne muuttui ja matkat vähenivät. Karvaisia kavereita tuli lisää. Nyt ollaan tässä mutta ajattelin laittaa kuvia matkan varrelta. Ne eivät ole missään järjestyksessä eivätkä laadultaan loistavia, osa on yli viisi vuotta vanhoja. 

Puistossa meren rannalla, Kavala, Kreikka.

Edelleen Kavala, Kreikka. Kevät ja kahvila.

Koripallotreenejä seuraamassa. Drama, Kreikka.

Niitä päiviä kun normaali aamulenkki tarkoitti leikkihetkeä rannalla <3<3<3
Kreikka.

Lentokenttäelämää.

Johonkin valtavaan kirkkoon tutustumassa. Rooma.

Mini-Eiffeltornin alla. Rimini, Italia. (Italia in Miniatura-puisto)

Bolognassa autoilemassa. Luulisin.

Tämä ei varmaankaan esittelyjä kaipaa. Venetsia.

Edelleen Venetsia. Ihan koko päivää ei voinut jaksaa kävellä.

En laita päätäni pantiksi mutta luulen että kohde on Ferrera, Italia.

Kuva ei kerro mitään mutta vannon että täällä pilvet ovat valkoisempia, taivas sinisempi ja ruoho vihreämpää.

En edes uskalla kertoa miten monessa näyttelyssä/kirkossa/kaupassa jne. Ivi on käynyt, piilossa tämän kassin pohjalla. Silloin laitettiin häntäkin sisään. Ivi rakastaa tuota kassia, edessä on verkkoikkuna josta voi katsella maisemia.

Colosseumilla.

Sitten ollaan ihan vaan koirapuistossa. Forli, Italia. Ei mitään aavistusta miksi Ivillä on kuvassa hihna. Ehkä ollaan juuri menossa tai tulossa.

Pariisi <3

Ja edelleen:)

Pohjoisessa, lähellä Norjan ja Suomen rajaa.

Tromssa, Norja.

Kotimaatakin kierretty.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kontaktiongelma joku tuli ja meni

Viikonlopun agility-epiksissä Flou teki kaksi rataa, nopean nollan hyppyradalta ja ihmeellisen räpellyksen toiselta radalta jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi A ja puomi.

Kontakteja me ei olla tehty mitään älyttömiä määriä ja keinun aloittamisen jälkeen Flou on ehkä vähän ajoittain empinyt puomilla ja A:lla vaikka ei keinullakaan mitään ihmeitä ole tapahtunut, se saattaa olla yhtenä päivänä tosi kiva ja seuraavana taas ihan öllö este. "Parhaina" päivinä A ja puomi ovat sitten niitä mihin karataan kun ne on niin kivojaaa... Mutta siis toistomäärät on näissä kaikissa vielä lähes olemattomat.

No tuolla toisella radalla heti toinen este oli puomi. Se ei ollut samanlainen kiva mattopäällysteinen puomi kuin meillä omalla kentällä. Flou kävi koittamassa sitä, katsoi että ei hitsi en lähde tuonne, etsi ensimmäisen putken jonka löysi (ja oli vielä sellainen missä putken sisäänmeno oli aivan toiseen suuntaan, ei mitenkään tyrkyllä) ja juoksi sinne. Otti vielä pari hyppyä keskeltä rataa. Sitten hän tuli takaisin ja suostui tekemään puomin mutta näytti joka askeleella siltä että kohta varmaan pettää maa jalkojen alta. Sitten jäi kyllä hyvin kontaktille lopussa. 

Sen jälkeen tehtiin sitten normaalisti nopea ja kiva rata jossa oli muutama hankalampikin kohta jotka meni hyvin, kunnes toiseksi viimeinen este oli A jonka ohi Flou juoksi aivan täysiä (huomasi kyllä että sinne olisi pitänyt mennä) ja irtosi maaliin viimeiselle hypylle niin hienosti. No se siitä radasta. 

Ennen rataa minulla oli kyllä huono tunne noista kontakteista, mutta se johtui vain siitä että Flou ei ole koskaan tehnyt kontakteja muualla kuin meidän omalla kentällä mutta ajattelin silti että Flou saattaisi yllättää. No taas voi todeta että on siinä iso ero koiralle jos puomi on pehmeä ja kiva tassujen alla tai jos se on karhea ja kova. Elävästi palautui mieleen Ivin ensimmäiset kisat radalla jossa oli sellainen kova, liukas A este eikä hän todella sitä mennyt.

Hiukan masentuneena siitä miten ikävänä Flou nyt oli nuo kontaktit kokenut menimme seuraaviin treeneihin joissa viimein päästiin ihan kunnolla tekemään A:ta ja puomia. Osana rataa ei niitä tehty vaan ihan erillisinä. Ensimmäinen kerta kun mentiin puomi palkkasin ylösmenolla kerran kun Flou näytti siltä että takaisinkin voisi kääntyä. Sitten hiippaili loppupätkän alas asti. Ja sitten napsahti taas joku päässä ja seuraavat kerrat juostiinkin aika kyytiä puomia niin kuin se olisi aina ollut tosi kiva juttu. 

Yhdellä kerralla oli alas tullessakin niin kova vauhti ettei mitenkään voinut pysähtyä kontaktille (juoksi sentään melkein alas asti eikä vetänyt mitään hirmuloikkaa) mutta muuten jäi joka kerta odottamaan hienosti. Ja kun pariksi sekuntiksi jätin hänet ilman huomiota niin hän oli jo karannut A:lle ja kiipesi sitäkin ihan innoissaan, ja toisen kerran karkasi pupupallon kanssa puomille... (Flou on vähän sellainen että kentällä ei paljoa hengailla. Siellä joko tehdään tai sitten ollaan kiinni tai sylissä. Koska silloin kun tehdään Flou ei oikeastaan koskaan karkaile mihinkään, seuraa tarkasti ja on kuulolla, mutta jos häntä ei vartavasten pyydä maahan odottamaan paikkaan niin vapauden koittaessa vauhtipäivinä karkaillaan jokaikiselle esteelle ja suoritetaan omaa rataa ja vähän hitaampina päivinä tai silloin jos joku on levittänyt koko namipussin sisällön pitkin kenttää etsitään nameja.)

Ryhmän kouluttajan oli vähän vaikea uskoa meidän kontakti-ongelmaa tämän päivän esityksen jälkeen. Kieltämättä minunkin on vähän vaikea uskoa mikä ero voi olla muutaman päivän välein mutta uskon että suurin ongelma on se että kontaktit ovat olleet osana rataa vasta muutaman kerran joten Flou ihmetteli että mitä ne siellä tekivät. Ja toisaalta saattoi luulla puomia keinuksi. 

Edelliset keppitreenit olivat myös ihan loistavat, harjoittelimme ensimmäisen kerran hypyltä eri kulmista kepeille hakeutumista. Teimme n.6 eri kulmaa, ei mitään vaikeita. Takaa ja vähän sivuilta. Flou oli ihan huippu, haki ensimmäisen välin hyvin ja rytmitti pujottelua tosi hienosti ja nopeasti. Ainoastaan yksi kulma oli vaikea, oikealta puolelta sivusta mistä Flou haki muutaman kerran peräkkäin itsensä vasta toiseen keppiväliin. Seuraavaksi sitten pitäisi varmaan lisätä este pujottelun peräänkin, saa nähdä miten hyvin sitten pysyy homma kasassa. Ainakaan putkea me ei sinne ensimmäisenä laiteta.


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pentuetapaaminen

Floulla oli kauan odotettu tapaaminen veljiensä kanssa. En nyt mainitse tässä tekstissä veljien nimiä koska en ole kysynyt heiltä lupaa. Pojat pääsivät nyt reilun vuoden ikäisinä näkemään toisensa porukalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun osa muutti uusiin koteihinsa 8 viikon ikäisinä. Neljästä pennusta kolme pääsi tähän tapaamiseen mukaan.

Ehkä hiukan vauhdikkaampaa menoa olimme odottaneet mutta pojat olivatkin aika rauhassa. Päivä oli todella kuuma ja meilläkin oli parin tunnin ajomatka takana joten väsymystä taisi olla ilmassa. Mutta minkäänlaista rallia ei koko aikana vedetty eikä juuri minkäänlaista leikkimistäkään joka oli todella yllättävää Flounkin luonteen tuntien.

Ihanaa oli se miten he tunsivat heti toisensa ja olivat kuin eivät olisi päivääkään olleet erossa. Peräkanaa mentiin sisään ja ulos ja samat paikat käytiin haistelemassa. Kolmen kopla oli ihan erottamaton ja Flou näytti välillä unohtavan että minä olin edes paikalla. Kaikki piti tehdä yhdessä porukalla ja olivathan ne nyt ihania<3.

Aika paljon erojakin heissä oli nyt nähtävissä. Pentuna isoin kaveri oli edelleen isoin. Flou ja toinen pienempi kaveri olivat aika saman kokoiset ja ruumiinrakenteeltaan muutenkin samanlaiset. Isoin oli myös eniten harmaantunut ja Flou oli eniten punaruskea ja hänellä oli myös eniten valkoisia tukikarvoja näkyvissä. Isoin pentu oli myös kovin haukkumaan, pienempi kaveri oli aika samanlainen ja hiljainen kuten Flou. Ulkonäöllisesti he poikkesivat muutenkin toisistaan, eivät pelkästään karvoitukselta vaan myös kuonot olivat hyvinkin erilaiset, Floulla erittäin kapea ja isommalla pennulla taas selvästi leveämpi, tältä he näyttivät jo pentuina. Ruokahalussa ja ahneudessa oli eroja, yksi tosi huono syömään mitään ja Flou toisaalta erittäin ahne. Uskoisin että tässä on kasvatuksellisia ja koulutuksellisia eroja lähinnä. Flou on pennuista ainoa joka aktiivisesti harrastaa ja treenaa.

Oli kyllä todella mukava nähdä veljet ja heidän omistajansa sekä kasvattajakin samalla. Pojat menivät niin tyytyväisinä keskenään ja kaikista on kasvanut niin ihania ja rohkeita nuoria koiria<3

Flou ja "isompi" veli.
Isoin pentu, myös isoimmassa turkissa. Hän on menossa jonkin ajan kuluttua näyttelyynkin.
Pienempi pentu.
Ja sama kaveri tässäkin.
Flou lepäilee isomman veljensä kanssa.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Flou juoksee.

Viime viikon treeneistä helppoa ja kivaa juoksemista jonka lisäksi tehtiin keppejä ja keinua erillisenä.
Pari päivää sitten mökillä hyvin menneet kepit eivät kentällä enää onnistuneet ollenkaan ja palasimme neljään keppiin koska oli niiiin vaikea keskittyä jostain syystä.


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Keppejä

Floun 2x2 kepeistä ei ole tullut paljoa kirjoiteltua mutta Ivin keppitarinoita tänne on jonkin verran kirjoiteltu aiemmin (löytyy kepit 2x2 tunnisteesta) ja aika samalla tavalla on menty. Helpompaa on nyt se, että Flouta voi palkata lelulla. Se on helpompi heittää ja se on helpompi koiran löytää. (kuin nakit joita Iville heiteltiin)

Tästäkin koulutustavasta on joitain muutoksia ja eri versioita mutta me teemme siis 2x2 kepit lyhyesti niin että:

1.ensin kaikista kulmista lähetykset ja ensimmäisen välin löytäminen kahdella kepillä
2.lisätään perään toiset kaksi keppiä vähän matkan päähän, siirretään lähemmäs ensimmäisiä keppejä vähän kerrallaan kun koira osaa hakea molemmat välit peräkkäin
3.tehdään vähän taas kulmia neljällä peräkkäin olevalla kepillä

Nyt seuraa taas hienoja piirustuksia.

4.lisätään mukaan neljä keppiä kuten kuvassa 1. Kepit ovat vähän "ylempänä" ja vähän matkan päässä ensimmäisistä neljästä kepistä. Siirretään pikkuhiljaa lähemmäs oikeaa linjaa

5.kun kepit ovat linjassa (huom. edelleen välimatkaa puolessa välissä) meillä on nyt sekä Ivin että Floun kanssa käynyt niin, että he pujottelevat ensimmäiset neljä hyvin, ja seuraavasta rivistä vain kaksi ensimmäistä keppiä ja jäävät sitten ihmettelemään miksi ei palkkiota tule. Tätä on kyllä saattanut ilmetä jo tuossa kohdassa neljä kun uudet neljä keppiä on ensimmäisen kerran lisätty. Se on korjattu erittäin nopeasti kuvan 2 osoittamalla tavalla. Seitsemäs keppi siirretään ihan vähän pois linjasta ja sitten muutamien onnistuneiden toistojen jälkeen pikkuhiljaa heti takaisin linjaan. Toimii erittäin hyvin ja ei tarvitse jäädä hinkkaamaan virheellisiä toistoja.
Muutenkin, jos jossain kohdassa tulee ongelmia, voi palata aiempaan kohtaan tai sitten siirtää ongelmakohdan keppiä kuten tässä tehtiin. Se onnistuu helposti jos on nuo yksittäin liikuteltavat kepit kuten meillä ja yleensä muutamalla toistolla keppi saadaan taas oikeaan paikkaan.

6.siirretään keppejä alkamaan lähempää toisiaan ja lopulta normaalisti linjaan niin ettei väliä ole.

7.kun koira pujottelee 8 keppiä normaalisti, lisätään perään 2 ja sitten loput 2. Itse lisään kahdessa osassa, en siis kaikkia neljää kerralla.


Yhden viikonlopun aikana pääsimme kuvasta yksi siihen että Flou pujottelee sujuvasti 10 keppiä.
Tässä videota ensimmäisistä kerroista kun Flou pujottelee ensin 8 ja sitten 10. Huonoa palkkausta liian myöhään ja liian taakse. Palkka pitäisi osata ja uskaltaa heittää niin, että se on eteenpäin koiran nähtävissä juuri kun se tulee viimeisestä keppivälistä pois. Eikä koiran tarvitse odotella tai katsella taakse.

Seuraavaksi lisätään loput 2 keppiä, harjoitellaan taas kulmia, ja lisätään minun liikettä mukaan. Sitten joskus otetaan kokeiluun muiden esteiden liittämistä treeniin.
Tämä on edelleen minun suosikkitapa opettaa kepit. En osaa sanoa tarkkoja treenikertoja mitä on tullut, ehkä n.20. Treenit on olleet lyhyitä ja usein on päästy treenaamaan niin että voidaan tehdä parin minuutin sarjoja muutaman kerran päivässä. Sitten on voinut olla viikkojenkin taukoja, esim. Floun osteopaattikäynnin jälkeen oli kunnon tauko. Mielestäni tämä on nopea tapa opettaa itsenäiset kepit ja aloituskulmien hakeminen, ja lisäksi plussaa on se että otetaan koiran aivot mukaan tekemiseen ja se saa itse miettiä ja ymmärtää mitä ollaan tekemässä:)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Kisoissa...

Olipahan starttikisat. Kolmella radalla ei saatu mitään aikaiseksi ja tekee ihan pahaa katsoa videoita. Huonoa ohjausta, koko ajan myöhässä, en ehdi koskaan oikeaan paikkaan ja nuo koiran päälle juoksemiset on jotain ihan hirveää katsottavaa.

Tämä tosiaan on radoista paras ja ihan kökköä sekin. En ollut edes varma meneekö Flou putkia takaa leikkaamalla koska niitä ei ole paljoa treenattu. Mutta kun en vaan muuten ehdi. Lähdössä, jos jossain lähellä tai takana on muita koiria tms. en uskalla jättää Flouta kauemmas koska en luota että hän pysyy. En siis pääse lähdössä edes sinne missä pitäisi olla. Sitten lähes koko rata myöhässä kaikissa tilanteissa. 

Ensimmäinen rata meni tosiaan siinä että Flou vietti noin puoli minuuttia toisessa putkessa syöden kaiken mikä sieltä löytyi. Ja paljon kaikkea löytyikin koska siihen malliin mutusteli jotain oikein isoja paloja ties mitä. Sillä on aina nälkä. Vaikka menisi miten lujaa, hän ehtii näköjään silti etsiä matkalla syötävää. Oi voi. Muutenhan Flou meni aivan niin hyvin kuin ikinä pystyi. Minä oli huono.

Tuo taaimmaisten putkien ohjaus on myös meille aivan liian vaikea, ei olla koskaan harjoiteltu että päästäisiin tuollaisesta putkesta ohi juoksemaan. Ja Flou rakastaa putkia. Kyllä, koitettiin myös toisella tavalla ja ihan kahteen kertaan, siis niin että olen toisella puolella ja koitan kaikin tavoin estää putken väärään päähän menemisen olemalla tiellä mutta Floun nyt oli vaan päästävä sinne. Siis miten ihmeessä siitä voisi juosta ohi, siinähän on aukko mistä pääsee putkeen, olenko ihan hullu kun koitan ohjata ohi siitä???!! Toisella kerralla (kun oli itse putken pään edessä) näytti jo että Flou lähtee tulemaan ohi mutta vaihtoi mieltä ja livahti takaisin selän taakse ja väärään päähän. Myös videoidulla radalla minun oli tarkoitus alunperin juosta toiselle puolelle mutta minusta aina tuntuu etten ehdi ja sitten en uskaltanut juosta suoraan putken eteen etten taas mene koiran tielle ja pahimmassa tapauksessa törmää siihen. 

Koiralla liikaa vauhtia huonolle ohjaajalle, ei voi mitään. Harmittaa vaan nuo päälle juoksemiset ja töksäyttävät pysähdykset:( Ei ole kivaa koiralle. Mutta minä en vaan osaa ohjata sitä, se on liian nopea ja tämä oli meille ihan liian vaikea rata.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää...

Flou pääsi vähän yllättäenkin viikonloppuna muutamiin hoitoihin ja no, sieltä löytyikin sitten vaikka mitä. Olen ollut jo pitkään tietoinen että jotain erikoista selässä voi olla ja koko ajan on ollut tiedossa että hän menee lonkka-selkä-kyynär-kuvaukseen jossain vaiheessa, en kuitenkaan liian aikaisinkaan halunnut kuvata kun hän tosiaan vasta täytti vuoden. Eikä hänellä siis mitään varsinaisia ongelmia ole ollut. Mutta haluan kuvauttaa hänet harrastuksia ajatellen. 

Flou todella on aina liikkunut paljon ja innokkaasti ja erittäin vauhdikkaasti. Mitään suurempia onnettomuuksia ja kolhuja ei ole tullut, tietysti jotain pieniä kompurointeja miltä ei varmasti yksikään vauhdikas pentu voi kokonaan välttyä. Mutta liikkuminen on ollut helppoa ja mielestäni hän on aina liikkunut hyvin ja suorassa, ei vältä mitään liikkeitä ja vaikuttaa hyvinvoivalta, pirteältä, normaalilta nuorelta koiralta. Hän on saanut pentuna monipuolista liikuntaa ja treeniä, saanut mennä erilaisissa maastoissa ja liikkuu pääsääntöisesti vapaana. Ei treenaa isoja määriä tai yksipuolisesti eikä ole agilityssä saanut tehdä mitään mikä ei hänen ikäänsä nähden olisi järkevää. Kaikki on yritetty tehdä niin hyvin ja oikein kuin vaan koiran kanssa voi tehdä.

Toisaalta olin vähän yllättynyt kaikista löydöksistä, toisaalta en.

Floulle tehtiin lauantaina traktio jossa aukesi lukko kaularangasta ja lisäksi löydettiin hiukan linjasta poikkeava nikama. Lannerangasta aukaistiin triggereitä.

Sunnuntaina sitten hänelle tehtiin osteopaattinen hoito. En enää edes muista kaikkea mikä oli pielessä. Ensinnäkin, suurin osa (kaikki?!) ongelmista johtunee siitä, että Flou on syntynyt sektiolla eikä "normaalisti". Tämän takia kalloon kohdistuva paine on ollut eri kuin niillä normaalia reittiä ulos tulevilla pennuilla ja tämä vaikuttaa selkäydinnesteisiin. Tämän laajemmin en asiasta tiedä tai osaa selittää.

Niska on ollut Floulla hiukan jumissa ja sitä se oli edelleen, tosi kireä ja varsinkin sieltä läheltä kalloa. Lisäksi lantio oli vino ja kuulema hän istui ja seisoi myös vähän vinossa. Koko selkä oli vähän vino. Rintaranka oli aivan jumissa/tukossa eikä siellä ollut mitään liikettä. Näistä johtuu mm. se ettei Flou ole koskaan elämässään nostanut kuin oikeaa jalkaa pissatessaan ja nostaa sen mieluusti ylös myös käydessään kakalla. Lisäksi Flou ei ole mielellään antanut aina käsitellä itseään hieronnalla ja on alkanut hampailemaan kättä ja koittanut lähteä pois jos ei ole ollut kivaa. Ainiin, lisäksi vielä etujalat olivat jotenkin aivan väärässä asennossa lavoista lähtien.

Flou vastasi hoitoon todella hyvin ja rentoutui lopulta ihan kokonaan. Nenä alkoi vuotaa tosi paljon jo heti kun päästiin vasta alkuun. Lantion alue saatiin kuulema suoristettua ja samoin liike rintarankaan. Nämä ongelmat (jotka siis johtuvat siitä että Flou tuli maailmaan leikkauksen kautta) ovat kuulema kuitenkin ilmeisesti hoidettavissa osteopatian avulla ja tällaiset pennut olisi suositeltavaa viedä osteopaatille niin aikaisin kuin mahdollista. Tärkeintä on siis ilmeisesti selkäydinnesteen virtaamiseen ja johonkin kalloon liittyvään asiaan vaikuttaminen. Joka pitää näillä pennuilla laittaa kohdalleen.
Jos olisin tiennyt, olisin sen tehnyt. No, en tiennyt. Hyvä asia on kuitenkin se, että Flou on vielä niin nuori ja asia päästään korjaamaan nyt edes tässä vaiheessa eikä vasta vuosien päästä kun hän on jo pitkät ajat käyttänyt kroppaansa väärin/ollut vino.

Nyt en saa hieroa Flouta kuukauteen koska koiran kropan pitää antaa parantaa/hoitaa itse itseään. Muuten saa tehdä normaaleita asioita ja liikunta, erityisesti metsässä, on tärkeä osa "paranemista". Kuuden viikon päästä pitäisi käsitellä osteopaatilla uudelleen. 

Heti hoidon jälkeen Flou oli vähän outo, harhaili ympäriinsä eikä halunnut tulla takaisin hierontapatjalle minun ja hoitaneen henkilön kanssa. Erikoista, koska yleensä hän hakee aina kontaktia kaikkiin ja myöskin hoidon aikana näytti nauttineen. Jano tuli myös ja juoda pitäisikin paljon. Muuten hän on ollut ihan normaali, tosin liikkui hiukan oudosti. Varsinkin hitaassa liikkeessä takapään liike oli todella omituisen näköistä. Hän käveli vähän niin kuin olisi housut jalassa ja kakat housuissa. Iltaa kohden kuitenkin paremmin ja lenkillä kun pääsi vapaaksi oli vauhti taas ajoittain aikamoista. Annoin hänen juosta vähän mutta riehumaan en päästänyt.

Ei se koirien omistaminen ole helppoa. Vaikka yrittäisi tehdä kaiken oikein niin koskaan ei voi tietää. Kun ei ne sano mitään. Ei ne kerro mitään. Ei valita pienestä ja välillä ei isommastakaan. Ja kun niille haluaisi vaan parasta. Haluaisi vaan että niillä on hyvä olla.


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kesä tuli Arielillekin

Ariel kaksi päivää sitten:


Kävi näin:


Ariel tänään:


Kävi siis niin että karvat vähän lähti. Ajatus on ollut olemassa pidempään mutta toteutus ei ole ollut lähelläkään. Mutta sitten kun päätin tehdä sen niin sitten se oli päätetty. 

Arielilla ei ole koko elämässään 4,5 vuoteen ollut lyhyttä karvaa. Se on aina saanut kasvaa ja pysynyt sitten sellaisena kuin on pysynyt, ei mikään näyttelyturkki mutta kyllä ne karvat melkein maahan asti aina ylettyivät. Lähiaikoina kuitenkin turkki on alkanut takkuuntua vähän enemmän (kun ennen se pysyi yli viikonkin hyvänä jos jossain välissä muisti harjata sieltä täältä) ja koko ajan sai olla repimässä jotain takkua auki. Lisäksi halusin Arielille valjaat. Minua on aina häirinnyt se kun hän joutuu käyttämään pantaa. No nyt ei joudu enää. Ostimme Arielille tänään samanlaiset (kokoa pienemmät) Rukka mini comfort- valjaat kuin Ivillä.

Vähän meinasi itkettää kun leikkasin ensimmäisen tupon saksilla. Pysäytin vielä sakset juuri ennen leikkaamista ja mietin että olinkohan nyt sitten ihan varma mutta tulin siihen tulokseen että olen. Ensimmäisen tupon leikkaaminen teki vähän pahaa mutta sitten se loppu vaan meni. Kun olin leikannut epämääräisiä tuppoja irti, ajoin koko kropan koneella. Tarkoitus oli ajaa myötäkarvaan niin kuin aina Ivin kanssa tehdään että karvaa olisi jäänyt edes ihan vähän enemmän, mutta en saanut karvojen reunakohtia siistiksi sillä tavalla joten vedin vastakarvaan ja nyt ei montaa milliä karvaa ole. Takaa reisien päällä on vielä karvaa, edessä lapojen päällä mutta koko niska ja kaulaa ja myös etumus on ajeltu. Samoin mahan alunen ja peppu.

Minusta se on ihana ja siitä tuli juuri sellainen kuin halusin, ei varmasti ole kaikkien mieleen mutta onneksi minä olen se joka katselee tätä koiraa kaikki päivät joten ei muilla väliä. Tämä leikkaus oli kompromissi siitä, että halusin lyhyemmän turkin mutta en ollut ihan valmis luopumaan kaikista kauniista pitkistä karvoista. Tyyli on kopioitu jenkkimaltankoira Cosylta jolla näin tämän leikkauksen jo kauan sitten.


Ariel 2,9kg ja Flou 5,5kg. Flou näyttää niin isolta. Tai Ariel niin pieneltä. Ariel mahtuu kulkemaan Floun mahan alta. Olin silti järkyttynyt kun näin kokoeron tässä kuvassa.


Jos katsoo suoraan edestä niin voisi vielä luulla että kaikki karvat on tallella!


Ja juuri kun olin karvat saanut leikattua, törmäsin yhtäkkiä netissä ties kuinka moneen kirjoitukseen/keskusteluun/jopa lehtiartikkeliin siitä, miten nyt on joku kauhea haloo menossa siitä saako koiran karvoja leikata ja miten ne saa leikata ja kuka saa leikata ja onko omistajat ihan tyhmiä kun ne leikkaa ja miltä siitä koirastakin mahtaa tuntua. Joten otetaan nyt kantaa siihenkin.

Maltankoirien keskuudessa en ole törmännyt tähän ongelmaan ja ainakin tällä hetkellä mielestäni suurin osa kasvattajistakin on sitä mieltä että hullun hommaa pitää pitkää karvaa koiralla jolla ei ole näyttelyitä tähtäimessä. Missään en ole törmännyt keskusteluun että joku olisi vetänyt herneitä nenään koiran karvojen pituudesta vaan kyllä näitä enemmän näkee lyhyessä kuin näyttelyturkissa.

Villakoiria sitten tietysti on tosi paljon enemmänkin ja siellä puolella kyllä kieltämättä muutaman keskustelun nähnyt tyyliin "miksi otat sitten villakoiran jos et halua hoitaa sen turkkia/ pitää pitkää turkkia/ et tykkää turkista jne. Minusta on aika erikoinen ja ehkä hirvittäväkin ajattelutapa että joku ottaisi villakoiran pelkästään sen turkin takia, ihan kuin villakoiralla ei olisi muita (paljon tärkeämpiä) ominaisuuksia. Minä otin villakoiran koska se on hyväluontoinen kiltti sopeutuva seurakoira jonka kanssa on hyvä harrastusmahdollisuudet.

Jos turkista puhutaan, pidän roduista joilla on yksikerroksinen turkki josta ei irtoa karvaa joka tarkoittaa yleensä myös turkin säännöllistä pesemistä ja trimmaamista josta olen myös alkanut pitämään. En pidä jokaisesta leikkausmallista jonka olen nähnyt jollain villakoiralla/maltankoiralla niin kuin en tykkää kaikkien ihmisten hiustyyleistäkään, niin kuin ei kaikki ihmiset varmasti tykkää minun koirien/minun tyylistäkään mutta se nyt ei oikeastaan minua voisi vähempää kiinnostaa. Kyllä tänne erilaisuutta mahtuu. Jos koira on terve ja sen on hyvä olla ja omistaja on onnellinen niin eiköhän se ole ainoa millä on väliä.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Floun ensimmäinen vuosi


Meidän pieni rakas pentu on nyt jo vuoden ikäinen! Eräs tuttuni sanoi että pentu on niin kauan pentu kunnes taloon tulee uusi pentu joten Flou on näin ollen edelleen meidän pentu;)

Vuosi sitten näihin aikoihin saimme kasvattajalta viestin että neljä pientä poikaa oli syntynyt ja yksi niistä saattaisi olla meidän oma pieni villakoira. Tuntuu, että se kesän yli odotus oli pidempi aika kuin kaikki kuukaudet jotka olemme sen jälkeen viettäneet yhdessä. Aika on vaan kadonnut johonkin. Meillä on ollut niin mahtava ensimmäinen yhteinen vuosi Floun kanssa.

Mutta, se pennunodotus tuntui kestävän ikuisuuden eikä ainakaan helpottunut yhtään sen jälkeen, kun 5 viikon iässä pääsimme näkemään pennut. Yksi pentu oli silloin jo valittu toiseen perheeseen ja minä ihastuin aivan ensimmäisenä toiseen pienikokoisempaan pentuun (joka oli Flou) ja olin vähän pettynyt kun kasvattaja kertoi todennäköisesti jättävän pennun itselleen. Jäljelle jäi siis kaksi isointa pentua. Pienet olivat pennuista vilkkaimmat ja isoin pentu selvästi rauhallisin. Rohkea ja kiva luonne niin kuin kaikilla pennuilla mutta hän oli se joka aina ensimmäisenä jäi leikeistä sivuun makoilemaan tai paineli omaan pesään nukkumaan. (Hän on edelleen tänä päivänä pennuista rauhallisin ja ottaa elämän rennosti:) Jäljelle jäi toiseksi isoin pentu joka alustavasti varattiin meille. 

Seuraavalla tapaamisella haikailin edelleen sen pienen "violetin" perään mutta meille varattu "punainen" pentu oli kuin sille olisi kerrottu että hän tulee meille koska hän halusi koko ajan olla tekemisissä minun kanssani ja lopulta tuli jalkani viereen nukkumaan. Ajattelin, että ehkä sen oli tarkoitus mennä näin.

Jonkin ajan päästä sain sitten kasvattajalta viestin ja hän kertoi, että oli päättänyt että saan sen violetin pennun jos vielä haluan. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, tietysti halusin! Jo ensinäkemältä se oli tuntunut omalta ja myös kasvattajan mukaan oli pennuista ehkä riehakkain ja aktiivisin ja ehkä lopultakin se paras valinta meidän perheeseen jossa aiotaan harrastaa paljon. Ja niin Flou sitten viimein tuli meille.

Hänestä on kasvanut iloinen, avoin, rohkea, kaikkia rakastava koira. Ihmiset, eläimet, mikä vaan, Flou haluaa olla kaikkien ystävä. Kotona hän on hiljainen ja tarpeeksi tekemistä saatuaan osaa rauhoittua hyvin lepäämään. Agilitytreeneissä riittää vauhtia ja kaikki muukin treenaaminen hänen kanssaan on kivaa koska hän jaksaa aina yrittää ja keksii itse hassuja juttuja. Floun pystyy ottamaan mukaan joka paikkaan ja luotan häneen kaikissa tilanteissa. Hän on niin ystävällinen ja kiltti koira. Yksi miljoonasta. Maailman paras kaveri. 

Tässä kuvia (varoitus: paljon kuvia) Floun ensimmäisestä vuodesta. Pikkupentuajalta ennen kuin hän tuli meille ei ole oikeastaan paljoa mitään kuvia. Kasvattaja ei oikein kuvannut pentuja. 
Alussa muutama kuva pienestä 8 viikkoisesta pennusta ja sitten jokaiselta kuukaudelta valittu aina yksi kuva. 

Ristiäiset ja baby shower samalla kertaa, Floun ensimmäinen päivä kotona:)
Pentukahvit. Tässäkin ensimmäistä päivää meillä, ilme on vähintäänkin tyytyväinen.
Ensimmäisiä päiviä, parvekkeeseen tutustumassa.
Heinäkuun loppua, vauhti ollut kohdillaan jo silloin.

Ja sitten lähtee:

Elokuu
Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu ja ensilumi
Joulukuu
Tammikuu (ei oikein mitään kuvia koko kuukaudelta! Taisi olla liian kylmä kuvaamiselle)
Helmikuu
Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu ja viralliset 1v- synttärikuvaukset:)

lauantai 30. toukokuuta 2015

Päivä jolloin Flou rakastui keinuun

...oli hieno päivä!

Flou osaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Olin jo ihan epätoivoinen että mitä me keksimme sen keinun kanssa. Tosi vähänhän sitä on treenattu, ihan tarkoituksella Floun iän takia, mutta Floun keinukammo oli niin kummallinen että en vaan keksinyt miten asiassa pääsisi eteenpäin ja olen sillä päätäni vaivannut koska jossain vaiheessa sekin pitäisi oppia. Flou ei pelännyt keinun liikettä eikä sen räminää tai pamahdusta ja tykkäsi paukuttaa sitä. Flou ei myöskään pelkää puomia. Mutta Flou pelkäsi keinua. Matalampi, noin reilu puolet tavallisesta keinusta korkea keinu meni. Sitä oli kiva tehdä. Juostiin aivan innoissaan kerta toisensa jälkeen. Mutta sitten se oikea keinu. Ei niin ei. Juuri ja juuri etutassut voi laittaa keinulle mutta kurkotellen, kaikki tassut keinulla oli jo todella jännittävää ja viimeistään ennen puoliväliä piti hyvissä ajoin kääntyä pois. Ja Floulle ei ole keinulla koskaan sattunut mitään. Alusta asti se on vaan ollut ihan kamala. 

Vaikka keinun alkupäätä olisi nostettu niin että keinu ei ole niin jyrkkä, sekään ei auttanut. Ei myöskään pöytien laittaminen molempien keinun päiden alle että Flou olisi vain voinut juosta keinua pitkin. Ei astunut jalallakaan.

Lopullinen päätelmäni oli se, että Flou pelkää koska ei ymmärrä mihin sieltä keinun päästä pääsisi. Toisaalta ehkä outoa koska hän ymmärtää, että matalampi keinu tulee alas. Mutta luulen, että Floun mielestä keinun pää oli niin korkealla että sinne oli pelottavaa mennä koska se vain nousi taivisiin eikä toiselle puolelle voinut nähdä.

Viime treeneissä otimme sitten pitkästä aikaa Floun kanssa keinun taas käsittelyyn. Flou lähti nyt keinulle vähän reippaammin ja söi, mutta muutaman kerran taas kääntyi. Kunnes päätti nameilla houkuttelun jälkeen viimein kävellä keskikohdan yli, jolloin laskin keinun hitaasti alas syöttäen koko ajan toisella kädellä. Flou ihmetteli aluksi tosi paljon mutta ei mitenkään säikähtänyt, ja käveli sitten keinun alas. Ja lähti heti uudestaan keinulle. Tehtiin samalla tavalla. Flouta ei näyttänyt enää edes jännittävän. Seuraavalla kerralla Flou käveli jo pidemmälle puolivälin yli. Keinun heilahdus alas ja pieni tömähdys ei pelottanut yhtään, niin kuin ei tähänkään asti ole pelottanut. Ja sitten kaikki sujuikin kuin itsestään.

Se oli hetki kun Flou rakastui keinuun. Oikein silmistä näki että nyt löytyi kiva juttu. Kauhealla innolla oli päästävä takaisin, ja Flou alkoi jo itse hakea keinulta kohtaa jossa se alkoi kipata. Jarrutin aina jonkin verran, päästäen aina vähän enemmän keinua liikkumaan omalla painollaan. 

Teimme joitain toistoja ja halusin hyödyntää tilanteen kun Flou oli selvästi nyt löytänyt jostain kauhean innon tuota ennen niin pelottavaa estettä kohtaan. Keinun jälkeen oli tarkoitus tehdä vielä ihan muutamasta suunnasta lähetyksiä 2x2 keppien ensimmäiseen keppiväliin mutta eihän siitä meinannut tulla mitään kun Flou olisi karannut keinulle koko ajan. Ei tietenkään mitenkään ihan toivottavaa käytöstä mutta olin siitä oikeastaan lähinnä vain innoissani. Tässä vaiheessa ja kaikkien vaikeuksien jälkeen ennemmin koira joka rakastaa keinua niin paljon että karkaa sinne kuin peloissaan varovasti tassulla keinua hipaiseva eläin. (Ei sillä että keinulle karkaus tai lentokeinuilu yleisesti olisi minusta millään tavalla toivottavaa!) Yleisesti Flou on kuitenkin niin hyvin ohjauksia seuraava eikä meillä oikeastaan juuri koskaan tähän mennessä ole ollut ongelmaa että lähtisi kesken radanpätkän omille teilleen niin tästä en ole huolestunut.

Lopulta kannoimme sitten keinun pois kentältä koska Flou oli nyt päättänyt että se on paras asia maailmassa ja sinne on päästävä.

Paljon tästä on vielä itsenäiseen, hyvin ja turvallisesti suoritettuun keinuun matkaa mutta nyt ainakin pääsemme jossain vaiheessa aloittamaan opettelun kun pelot ovat mennyttä elämää..!


Ps. Floulla taisi muutenkin olla joku hullu-päivä menossa, lämmittelylenkki ennen treenejä oli ihan kaaosta, mukana olivat myös Ariel ja Ivi ja olin unohtanut Floun valjaat kotiin ja meillä oli vain panta mitä en normaalisti käytä kuin nopeilla pissakäynneillä ulkona. No, Flou oli koko matkan takaisin kentälle päin ihan hullu ja kiskoi joka suuntaan hihnassa, sinkosi hihnan päähän ja kun en jatkanut matkaa kireällä hihnalla alkoi pyöriä ympyrää ja purra hihnaa (tai Ivin hihnaa) kuin joku hullu krokotiili. Rauhoittumisesta ei tullut yhtään mitään ja lopulta päädyin kantamaan Floun loppumatkan kentälle koska en tykkää yhtään sinkoilusta panta kaulassa tai edes hihnan kovasta kiristymisestä kun on vain panta. Tekee itselle pahaa miettiä pannan painetta kaulassa ja niskassa. Näitä ajoittaisia sekoiluita varten tai muutenkin kun kolmen koiran kanssa liikkuu niin aina välillä jonkun hihnaa tulee vahingossa nykäistyä, siksi meillä on aina valjaat. Ja no, vapaana tietysti mennään niin paljon kuin mahdollista.